Katlynn Rossignol
Vaihtoehtoisella 90-luvulla tuntevat mainosrobottimaskotit herättävät odottamatonta lisämaustetta kuluttajavetoisessa maailmassa, jossa “The Electric State” piirtää juurensa dystooppiseen kuvastoon. Vaikka elokuvan visuaalinen anti onkin houkutteleva, kompastuu se yrityksissään kommentoida kulutuskulttuuria ja riippuvuutta teknologiasta.
Matka Robottien Raunioissa
“The Electric State” kertoo Michellen, jota näyttelee lahjakas Millie Bobby Brown, seikkailusta robottisodassa kärsineessä maailmassa. Hänen etsiessään kadonnutta veljeään ihmiskunta kietoutuu virtuaalitodellisuuden ympärille, uneliaisuudessa omien laitteidensa jäännösten lomassa. Cedarville University-sivuston mukaan tämä teknologinen unohdus toimii ainoastaan haaleana taustana elokuvan juonelle.
Ironioiden Vyyhdissä
Samaan aikaan kun robotit kaipaavat vapautta ihmiskunnalta, elokuvan narratiivi lupaa purevaa kulutuskritiikkiä. Kuitenkin, ironista kyllä, se sortuu raskaaseen tuotesijoitteluun, vesittäen viestiään. Sentre-yhtiö taas näyttäytyy kliseenä antagonisteista, joiden taustalla on vain Michael Bay -tyylisiä räjähdyksiä ja cameoesiintymisiä.
Kirjasta Elokuvaan: Käännöksen Haasteet
Pysyen uskollisena Simon Stålenhagin graafiselle romaanille, jotkin elokuvan robottisuunnittelut ovat odotetusti uhkaavia, vaikkakin joskus rajat ylittävässä koomisuudessaan. Kuitenkin elokuva menettää kirjan syvällisen kyynisyyden ja muuttaa sen koomiseen keveyteen Hollywood-tähtien, kuten Chris Prattin ja Anthony Mackien, esittämien robottihahmojen kautta.
Maailmanrakennuksen Dilemma
Elokuvan laaja maailma varjostaa Michellen tarinallista missiota, jättäen katsojat kaipaamaan enemmän syvyyttä tähän elokuvalliseen aavikkoon. Tiheä maailmanrakennus tarjoaa hetkellisiä luovuuden pilkahduksia, mutta tukehduttaa itsensä yrittäessään esitellä robotteja maapähkinänmuotoisissa ajoneuvoissa, päätyen koomisuuteen draaman sijaan.
Viihdyttävä, mutta Sisällötön
Lopulta “The Electric State” on talo, joka on rakennettu heikoille perustuksille. Teknologiariippuvuuden juonikuvio on kiehtova, mutta se hautautuu kömpelön tarinankerronnan alle. Kokoelma erikoistehosteita ja kuuluisia kasvoja takaa viihdettä, mutta jää ilman riittävää syvyyttä kulutuskulttuurin pohdintaan. Parempi katsottava ystävien kesken kuin dystooppisten varoitustarinoiden oppitunti.
“Tutustu tähän houkuttelevaan mutta virheelliseen sci-fi-seikkailuun nyt Netflixissä.”
Katlynn Rossignol, junior Strategic Communications -pääaineopiskelija ja Cedarsin A&E-apulaistoimittaja, on intohimoinen taiteista, käsitöistä, ystävistä ja supersankarielokuvista.
Kuvat: AGBO